NEPAL 14.9-12.10.2016 V|||

ti 4.10.

Sairastelua. Ihan hirvee yskä ja keuhkoputkiin sattuu ja lihaksia särkee. Iltaa kohden kuume nousee.

ke 5.10

Edelleen sairastelua. Sen verran piti käyä vähä käppäsee, että kävin Koinonian kirkolla ottamassa tikulta paperille ne kommunikointi kuvat. Eihän ne nyt oo värilliset, mutta kyllä se niinki menee. Huomenna sitte kävisi laminoimassa ja tekis viimeistelyt niille.

 

   

to 6.10

Edelleen vähän sairastelua, mutta pakko tehä kommunikointikortit loppuun. Kirkolla tulostamassa viimeset laput ja ehtimään laminointi paikkaa. Jonkun aikaa kun olin sahannut katua ees takasi niin löysin laminointi liikkeen sivukujalta. 

Iltapäivällä lähdettiin Maijan kans vähä kahtelee. Liikkeellä oli niin paljo ihmisiä, että ei meinannu sekaan mahtua. Äänet on ihan hirveitä ja joka puolelta ihmiset tönii sua. Lähettiin syömään syrjemmälle ja siitä taksilla Kathmandu Durbar Squerille. Käytiin kattoon paikka missä living godness esiintyy, mutta se oli sillä hetkellä seremoniassa eikä jaksettu jäädä odotteleen pitemmäksi aikaa. Yritettiin päästä kadulle kattelee jotain ostettavaa. Ensin auto meinas ajaa Maijan päälle ja sitte vielä lehmä puski sarviensa kans takaa päin. Ihmisiä oli ihan jumalattomasti pienessä paikassa, hirvee huuto ja melu ja oli jo pakko lähtä pois, ettei pää räjähdä. Mutta suomeksi tuli aika monta kirosanaa.

pe 7.10.

Viimenen päivä töissä. Menin sinne ja esittelin Shilalle kortit, joita oli siis 96 kpl. Oli ihana nähä kuin onnellinen ja otettu Shila oli niistä korteista, hän keksi paljon jo erilaisia ideoita. Hän ensin ajattelin, etten ollut tehnyt mitään kun kuuli, että olin ollut sairaana. Oli ihana puhua Shilan kanssa, kun hän ei tuomitse miten puhut ja ymmärrämme melkein kaiken mitä toisillemme puhumme. Hän kutsui minut tiistaina heidän luokse suuren juhlaan joka on tämän festivaalin koho kohta.

Illallisen söin oman talon porukan kanssa. Aivan hirveä kun he tyrkyttävät ruokaa koko ajan lisää vaikka sanot ettei enään. :D

la 8.10

Tänään oli tarkotus mennä Thameliin syömään Maijan työporukan kans Chhaharista. Vastoinkäymisistä huolimatta päästiin lähteen alkuillasta sinne. Thamelissa tavattiin muut, tosi ystävällisiä ja avoimia ihmisiä. Mentiin syömään raflaan ja samalla höpöteltiin kaikennäköstä. Rajendra sano, että voitais hengailla Dashainin aikaan ja käydä vaikka pyöräilemässä. Saapa nähä onnistuuko se ku tuntuu olevan kaikennäköstä. Lähettiin käymään muissakin baareissa katsomassa kun olimme syöneet. Sheesha polteltiin. Tosi jännä ku Nepalissa ei katota hyvällä jos nainen juo ja polttaa. Sen takia osa naisista tuli myöhemmin kun miehet olivat lähteneet. 9 pintaan mentiin takaisin ekaan paikkaan ku Karoliinan mies soitti siellä. Siellä soi kyllä musiikki todella kovaa ja lopulta kaikki muut oli lähteny, että oltiin kolmestaan Maija minä ja Karoliina. Lähettiin taas jatkaa seuraavaan paikkaan. Biljardia pelaamaan ja rommikolaa. Yleensähän ollaan tosi hyviä pelaan, mutta nyt ei vaan onnistunu. :D Tarjoilija tuli kattoon, että haluttaisko jotain juotavaa, me vaan tanssittiin ku ihanan letkeetä vanhaa musaa soi. Tarjoilija nauro ja sano vaan, että ottakaa aikanne, tanssikaa ja tilatkaa sitten. :D Hänkin välillä tuli meidän kans pelaamaan, mutta me oltiin kyllä tosi surkeita. Kovat reivit äkkiä ja kohti Karoliinan kämppää. Matkalla muistettiin, että vettä tosiaan piti ostaa, joten lähettiin kävelee takasi päin ja pysäytyin auton siihe kysyäkseni mikä kauppa ois auki, että sais vettä. No sehän oli poliisi auto ja meillä ei oikeen ollu hirveesti ymmärrystä toisiamme kohtaan, joten poliisit vei meidät autolla sinne kiskan tykö. :D

Siitä taksi pois ja koko väli lauloimme kaiken näkösiä ihmeellisiä lauluja.

Mahtava ilta ja hieno nähä Nepalin yöelämää vaikka siellä olikin suurimmaksi osaksi länsimaalaisia.

 

su 9.10

Eipä tässä mitään erikoisempia. Karoliinalta kävelin kohti Thamelia ja kävin syömässä ja kaupassa ja taksilla kotiin. Patanin squerilla kävin pyörähtää ja käveleskelee. Hirveesti kanoja ja ankkoja myynnissä joka paikassa.

ma 10.10

10:30 olimme sopineet, että olen Shilan kotona. Puin itselleni kurtan ja meikkasin, koska juhlat. Kun pääsin paikalle niin Shila yllättyi kun minulla oli kurta ja hän antoi minulle lahjaksi kurtan ja leggarit, myös senkin vuoksi, koska aatteli, ettei minulla ole kurtaa niin saan pukeutua juhlaan.

Kaikki pienet tytöt meikattiin ja rajaukset oli tosi voimakkaat.

Sitten menimme yläkertaan ja kaikki tytöt istuivat vierekkäin lattialle. Se oli niin kuin eräänlainen lapsijumala tilaisuus. Jokaiselle lapselle tehtiin tika otsaan ja jalkoihin sekä samalla kasteltiin jalat, jonka jälkeen jokainen nainen kävi suutelemassa jalkoja ja jätti rahaa tytölle. Jokaiselle tytölle oli myös eräänlaiset lahjat, jossa oli kangas, ruokaa ja juomaa. Tämän jälkeen menimme syömään lounasta.

Kävelin kohti Thamelia ja ajattelin käydä vähän kiertelemässä. Ajattelin lähteä etsimään saisinko jossain paikassa henna tatuoinnin. Löysin yhden viihtyisän paikan ja siellä nainen teki minulle hennan käteen. Tuubista vain pursotti ainetta ja piirsi kuviot käteeni. Kesti about 15 min ja sen jälkeen täytyy antaa kuivua noin tunnin. Menin pihalle istumaan, kun yksi paikallinen nainen kysyi mistä olen ja kehui kauniiksi. Siihen tuli myös vanhempi mies, joka alkoi tosissaan juttelemaan. No istuimme siinä about tunnin ja puhuimme kaikesta. He kutsuivat minut illanviettoon, mutta paikka on liian kaukana majoituksestani. Tytöllä oli synttärit ja mies oli järjestänyt yllätyksen. Lähdin sitten heidän mukaansa ja siellä odotti kakku kynttilöineen. Söimme kakkua, oli muuten hyvää. He kehuivat koko ajan ihoani ja silmiäni yms. Kehujahan ei koskaan saa liikaa, vai? :D

Tytöllä oli skootteri, joten hän lähti viemään minua kotiin. Mutta koska on festivaali aika niin polttoaine asemat eivät ole auki ja tyttö joutui jättämään skootterinsa yhden kaupan luo ja jatkoin itse siitä taksilla. Oli kyllä tosi mahtava kokea skootterin kyyti täällä. Taksissa oli muitakin miehiä ja selvisi, että yksi on niistä saksalainen, joten pystyi englanniksi kommunikoimaan hyvin.

Todella mukava viimeinen ilta.

ti 11.10

Viimeinen yö takana Nepalissa. Vähän alkaa olemaan haikee olo, mutta samalla koti-ikävä. Ajattelin lähteä käymään syömässä kaupungilla, eri asia onko mikään paikka auki pyhän aikaan ja saa nähä liikkuuko edes taksit.

17:30 lähtee kyytii Mercy homelta kohti lentokenttää ja 21:30 kotimatka alkaa.

USKOMATON REISSU TAKANA, EN KADU HETKEÄKÄÄN, ETTÄ PÄÄTIN LÄHTEÄ NEPALIIN. 

IHAN MILLON VAAN LÄHTISIN TAKAISIN.

IKÄVÄ TULEE KAIKKIA NIITÄ IHANIA IHMISIÄ JA MAATA SEKÄ ERILAISTA KULTTUURIA.

EHKÄ JOTAIN JÄI OMAANKIN PÄÄHÄN, ETTEI KAIKILLA OLE NIIN ITSESTÄÄN SELVYYS, ETTÄ ELINTASO OLISI HYVÄ. 
MAJOITUS JA KAIKKI OLI VIIMEISEN PÄÄLLE HYVIN, VOISIN SUOSITELLA KOINONIAN MAJOITUSTA KAIKILLE NEPALIIN MENIJÖILLE: :)

RAKKAUDELLA ELINA

NEPAL 14.9-12.10.2016 V||

to 29.9.

Down koululla. Edelleen haastavaa kielen kanssa, mutta elekieli sen verran toimii, että saan itsekin tehdä jotain ja todella olla avuksi. Sen olen huomannut ollessani lasten kanssa, että tämä ei ole ainakaan se suuntaus mihin minä haluaisin. Mutta tämä kokemuksena on aivan mahtava ja täydentää minua itseäni. ”Koti-ilta”, sarjoja ja löhöilyä.

pe 30.9.

Tänään olin pääsääntöisesti Leezan kanssa. Huono aamu hänellä, mutta niitähän on meillä kaikilla. Tänään meinasi olla todella hankala avustajan kanssa päästä yhteiseen kieleen, emme ymmärtäneet toisiamme aamusta lainkaan, mutta pikku hiljaa elekieltä käyttäen se onnistui. Koululla olevat miehet, jotka ovat töissä siellä, ovat käsittämättömän kohteliaita ja avuliaita. Yksi niistä miehistä ei antanut minun edes yksin työntää saatika kenenkään naisen, Leezaa pyörätuolissa. Hän kuskaa minulle joka päivä lounaan ja tarjoilee teen. Leezalla käy koulun oma fysioterapeutti 3-6 kertaa viikossa noin 30 min. Olen päässyt sitäkin seuraamaan kuinka täällä fyssarit toimii. Haluaisin osata heidän kieltään, jotta voisin keskustella Leezankin kanssa. Välillä tuntuu, että olen vain haamu, joka hymyilee jatkuvasti, raskasta. pirkan vallilan kassin vein tänään. He olivat mielissään. Selitin mitä kaikki ovat ja mitä niillä tehdään ja tällä kertaa avustajan kanssa kieli sujui ja ymmärsimme toisiamme. Leeza oli todella iloinen kun annoin norsu pehmolelun hänelle. Avustajakin sanoi, että Leeza on todella iloinen, sen ymmärsin täysin.

Majoitukseen päästyäni, minua tultiin hakemaan alakertaan ja siellä odotti ruoka, olihan se tujua, mutta todella hyvää. He kyllä osaavat tuputtamisen taidon, ei edes kysytä mitään kun lautaselle tuodaan lisää tavaraa. Lopuksi vielä juttelin heidän kanssa, lähinnä lasten, koska he osaavat englantia. Ihanaa huomata kuinka porukkaan otetaan mukaan ja ollaan todella vieraanvaraisia. Kumpa itsekin osaisi todella arvostaa kaikkea mitä minulla on eikä aina vain toivoa lisää. Jospa tämä reissu kasvattaisi ja opettaisi ymmärtämään jollain tasolla elämän tärkeyden ja asioiden -.

la 1.10.

Vapaa päivä, ollaan jo lokakuun puolella eikä ole enään kuin 11 päivää lähtöön, mutta nyt nautitaan tästä maasta täysin siemauksin.

Maijan kanssa kohti Thamelia, jos jotain sais osteltua, toisin kuitenki kävi. Käytiin ravintolassa syömässä ja sillon alko kaatosade, joten pysyttiin sisällä suhteellisen kauan. Vähän käytiin kävelemässä, mutta ei sieltä oikeen mitään tarttunut mukaan, mutta päivä vierähti kivasti. Saila olikin oottelemassa majotuksessa, että lähettäis vielä syömään hienosti ennen kuin hän lähtee Suomeen. Löydettiin läheltä Thai ravintola, josta sai ihan älyttömän hyvät safkat. Muutamat lauantain kunniaksi siinä syödessä ja aikaahan vierähti sellanen 2,5 tuntia siellä. Sitte saikin lähtä jo kömpiin nukkumaan.

su 2.10.

Tämä sunnuntai oli kyllä toivoa täynnä.

Työpäivä tiedossa ja kaikki muut oppilaat sieltä lomalla paitsi Leeza, luonnollisesti, koska asuu siellä. Pääsin jotenkin heti hommaan mukaan ja Shila (omistaja) tuli kertomaan vähän Leezan päivärytmistä:

5-5:30 Herätys ja vähän kasvojen lihasten jumppaa ja liikeharjoitteita

6:30-7 Aamupesuja ja kevyt aamupala

Aktiviteettejä

10 Raskaampi aamupala

Ulkoilua yms

12 Välipala

Aktiviteettejä

14 Lounas

Fysioterapeutti yleensä käy tähän aikaan 6krt/vk

15:30 Välipalaa

18-19 Illallinen

20-22 nukkumaan

Tunnin välein juotetaan vettä.

Tämä tottakai on vain pääpiirteittäin ja saattaa muuttua päivästä riippuen. Tänään kävimme Leezan kanssa katsomassa luokkahuoneita, kun siellä oli akatemian opiskelijoilla sosiaalisen työn tehtävä ja he maalasivat siellä seiniä. Heillä oli myös tanssituokio meneillään ja pääsimme seuraamaan sitä, tottakai yksi down poika tuli minuakin pyytämän eikä siitä voi kieltäytyä, joten kävin itsekin heilumassa siellä edessä. On se vain mukavaa kun pystyy itsekin heittäytyä mukaan eikä tarvitse paljoa ujostella.

Tänään myös kerroin tarkemmin Shilalle ja avustajalle kuinka esim pesuvoide toimii ja kuinka sitä käytetään ja kuinka sänkysuojaa voi käyttää yms. Sovimme, että menen vielä maanantai aamuna näyttämään käytännössä avustajalle kuinka ne toimii, jotta hän osaa käyttää niitä ja voi opettaa myös muille avustajille.

Mutta tämän päivän suurin juttu minulle oli, kun Shila kysyi, että haluaisinko tehdä myös Leezalle kommunikointi kortit. Itse suunnittelisin ne ja laminoisin ja saisin toteuttaa myös itseäni ja tuoda palan itsestäni heille. Myöhemmin tulevat vapaaehtoiset voisivat käyttää niitä. Kommunikointi Leezan kanssa olisi näin helpompaa myös minulle, koska en osaa heidän kieltään. Sovimme, että keskittyisin nyt niihin kortteihin ja tekisin niitä ti-to ja perjantaina menisin takasin sinne koululle. Siellä olisi Leeza, Shila, avustaja ja Leezan äiti, heille opettaisin kortit ja niiden käytön.

Mahtava tilaisuus minulle, ja nyt tuli todella sellainen olo, että minulla on jotain annettavaa heille.

ma 3.10.

Töihin 8-10, sen vuoksi niin lyhyt aika, että näytän heille kuinka pesuvoide toimii ja vähän kerroin kuinka suomessa tehdään mikäkin asia ja se kertoivat heidän toimistaan. Pesuvoiteesta he olivat todella kiitollisia, kuinka kätevä se on ja ei tarvitse joka välissä olla suihkuun menossa, koska heillä se on todella hankalaa. Vesisuoja patjan päällä ja sen avulla vessan lattialle 2-3 hoitajaa pesemässä lattialla. :/

Tämä päivä kyllä antoi paljon itselleni tietoa Leezasta ja kuinka heillä toimitaan.  Leeza on ollut tuolla ympärivuorokautisessa hoidossa 4 vuotta. Kaksi hoitajaa huolehtii hänestä.

Edellinen avustaja oli hoitaja koulutukseltaan, joten oli kirjannut ylös kaiken, mutta nykyiset eivät osaa kirjoittaa ja vähimmissään lukea eli se on todella haastavaa. He ovat vain suullisesti kertoneet Shilalle ja hän on kirjoittanut ylös jotain, mutta tosi harvoin. Suunnitteilla kuitenkin erilainen systeemin, jota Shila aikoo raakaversiona esitellä minulle perjantaina.

Hän kertoi myös, että heillä alkaa Tammikuussa avustajien kuukauden kestävä koulutus, jotta saataisiin enemmän avustajia ja vanhemmat, jotka hoitavat kehitysvammaisia lapsiaan, saisivat apua tarvittavia tunteja silloin tällöin. Eli siis jos on esim. suihkutusta tai lääkärissä käyntiä niin he voisivat ostaa avustajan sinne avuksi. Shilalle on yritetty tyrkyttää lisää monivammaisia potilaita, mutta hän on suoraan sanonut, ettei kykene koska yksikin on todella vaikea välillä järjestää. Shila toivoi, että kun Suomesta lähtee seuraavat opiskelijat, he voisivat lahjoittaa samankailtaisia välineitä ja pesu juttuja, jotta he pääsisivät eteenpäin kehityksessä ja helpottaisi kaikkia.